Samuli Putro on artisti vailla vertaa. Hänen tyylinsä on kuitenkin erittäin suomalainen niin sanoituksiltaan, aiheiltaan kuin melodioiltaan, joten ei ole yllättävää, että on olemassa myös muita hänen kaltaisiaan suomalaisia artisteja. Toistuvat yhtäläisyydet ovat suurimmaksi osaksi laulun rytmikkyys, melankolinen melodia, suomalaisesta elämästä tai rakkaudesta seikkaperäisesti kertovat sanoitukset tai mahdollisesti kaikki edellä mainitut.
Tässä esittelemme heistä muutaman samankaltaisuuksineen:
Egotrippi
Egotrippi on suomalainen popyhtye, joka on perustettu Zen Cafén kanssa samoihin suomirockin huippuaikoihin 90-luvun alussa, tarkemmin ottaen vuonna 1993. Egotrippi on tuottanut muutamia Suomen suosituimmista ja tunnetuimmista rock-/popkappaleista, kuten Älä koskaan ikinä, Matkustaja, Koivuniemen herra, Posteljooni sekä Unihiekkaa. Egotripin musiikkia on kuultu myös elokuvissa ja he ovat tuottaneet myös muun muassa lastenalbumin Ella ja Aleksi. Yhtye koostuu viidestä jäsenestä: Mikki Kauste (laulu, piano, koskettimet), Knipi (laulu, kitara), Skele (kitara), Anssi Maasalo (basso) ja Risto Niinikoski (rummut).
Egotrippi on Putron ja Zen Cafén musiikkia hieman popahtavampaa, kun taas Putron musiikissa on enemmän rock-sävyä. Egotrippi ja Putro kuitenkin kirjoittavat samanlaisista arkipäiväisistä aiheista mukaansatempaavalla tavalla. Putron “räppärimäinen” tyyli, kuten hänen tyyliään on usein kutsuttu menneinä vuosina, toistuu myös monissa Egotripin kappaleissa. Kyseessä on enemmän rytminen laulu kuin melodinen, jota on joissakin piireissä verrattu räppiin.
Don Huonot
Don Huonot on suomalainen rockyhtye, joka toimi vuodesta 1989 vuoteen 2003 ja jälleen vuodesta 2010 ja 2014. Aktiiviuransa aikana yhtyeeltä tuli ulos seitsemän albumia. Bändin tunnetuimpia kappaleita ovat Hyvää yötä ja huomenta (1997), joka ylsi jopa platinamyyntiin albumina. Bändin jäsenet ovat Kalle Ahola (laulu, kitara), Kie Von Hertzen (kitara, taustalaulu), Jukka Puurula (basso, taustalaulu) ja Jussi Cydenius (rummut, taustalaulu). Don Huonot oli aktiiviaikoinaan erittäin suosittu bändi, joka päätti jäähyväis-EP:n julkaisun jälkeen kolmeen loppuunmyytyyn konserttiin Tavastia-klubilla Helsingissä. Tämän jälkeen bändi on yhdistynyt uudelleen muutamia reunion-konsertteja varten.
Don Huonojen tyyli on vielä Zen Caféta ja Putron soolouran musiikkiakin rokkimaisempi. Don Huonojen sanoitukset ovat myös astetta Putron sanoituksia abstraktimpia. Se, mikä on kuitenkin samaa Putron musiikin kanssa, on laulun rytmikkyys ja sanoitusten tiivis suomalaiselämästä kertova teema.
Neljä Ruusua
Neljä Ruusua on suomirockia soittava yhtye, joka on alunperin lähtöisin Joensuusta. Bändi on toiminut vuodesta 1982-2007 ja jälleen vuodesta 2011 alkaen. Bändin jäseniä ovat Ilkka Alanko (laulu, kitara), Petteri Koistinen (kitara), Jari Laakonen (basso) sekä Kari Kämäräinen (rummut). Bändin alkuperäinen nimi oli Talouskukkaro, mutta muuttui myöhemmin Neljäksi Ruusuksi. Neljän Ruusun tunnetuimpia kappaleita ovat Poplaulajan vapaapäivä, Pelimies Welin, Popmuseo, Sun täytyy mennä, Matka on syvä, Hunningolla, Luotsivene, Missä vaan ja Elän vain kerran.
Neljä ruusua on melodioiltaan aika samantapaista, kuin Putron musiikki. Kappaleet kertovat samalla tavalla yksinkertaisesti ja maalailevasti rakkaudesta ja ajattomista teemoista, kuten elämästä ja kuolemasta. Erityisesti bändin varsinainen rock-aika on samantyyppistä, kuin Putron musiikki.
Ismo Alanko
Ismo Kullervo Alanko on suomalainen laulaja ja lauluntekijä, joka on toiminut monissa eri yhtyeissä. Näitä ovat muun muassa Hassisen Kone, Sielun Veljet ja Ismo Alanko Säätiö. Alanko tunnetaan “laulavana runoilijana”, johon epäillään vaikuttaneen hänen äitinsä Anna-Liisa Alangon runolausunta, jota Ismo kuunteli paljon nuorena. Ismo alkoi tehdä omia kappaleitaan jo 15-vuotiaana, ja vaikka mies syntyi vuonna 1960, jo vuonna 1975 hän oli aktiivinen. Muusikko on edelleen aktiivinen urallaan, tosin viimeisin albumi on julkaistu vuonna 2010. Ismo Alanko on voittanut lukuisia palkintoja, kuten Emma-palkinnon, ja lukuisat hänen albumeistaan ovat myyneet kultaa ja platinaa.
Ismo Alanko kertoo kappaleissaan Putron kanssa samanlaisella tyylillä elämän yksityiskohdista. Monet kappaleista kertovat tarinaa, jota seurataan yksityiskohdasta toiseen, ja mielikuvat jotka sanoituksista syntyvät ovat hyvin konkreettisia. Jotkut kappaleista ovat myös abstraktimpaa tyyliä, jota Putro ei niinkään paljon harrasta sanoituksissaan.
Tehosekoitin
Tehosekoitin oli vuonna 1991 perustettu suomirock-yhtye, joka on sittemmin lopettanut toimintansa. Bändi toimi vuodesta 1991 vuoteen 2004 ja jälleen vuodesta 2009. Bändin jäseniä olivat Otto Grundström (laulu), Hannu Kilkki (basso), Matti Mikkola (kitara, rummut) ja Tero Sundell (rummut). Bändin suosio alkoi rajoitetusti ja bändi tunnettin lähinnä vain pienessä punk-skenessä. Suuret levy-yhtiöt eivät kuitenkaan osoittaneet kiinnostusta bändiä kohtaan, joten bändin entinen kitaristi, Ari “Arska” Tiainen päätti perustaa oman levy-yhtiönsä, josta bändin suosio alkoi nousta. Bändin tunnetuimpia kappaleita ovat Pyydä tähdet taivaalta, Asfaltti polttaa, Pillitä, Elli, pillitä, Maailma on sun, Valonkantaja ja Hetken tie on kevyt.
Tehosekoittimella on kappaleissaan läsnä Putron sanoitusten kanssa samantyylinen melankolia. Kappaleet kertovat rakkaudesta ja huolettomasta elämäntyylistä, ja sanoituksissa käytetty kieli poikkeaa jonkin verran Putron tyylistä astetta runollisemmalla sävyllään. Tehosekoittimen soundi on kuitenkin joissakin kappaleissa, kuten Maailma on sun, samankaltainen Putron kappaleiden kanssa.