Me suomalaiset olemme jäyhää kansaa. Se, mikä on jo kerran hyväksi koettua, tuttua ja turvallista on yleisesti hyvää, eikä sitä ole syytä muutella. Ja onhan kyseessä hyvä ominaisuus, että pysytään sanojen takana, eikä hötkyillä turhasta. Joissain asioissa saattaisi kuitenkin olla eduksi, jos ohjia hellättäisiin hieman, sillä tämä tiukka asenne asettuu joskus poikkiteloin kehityksen tielle. Erityisen hyvin tämä näkyy suomalaisessa musiikkiviennissä.

Säkkijärven polkka, joka oli kova hitti 1940-luvulla, toimi vielä vallan mainiosti 60 vuotta myöhemmin. Mikä on kerran hyväksi todettu, se pysyköön. Joskus tuntuu, että valtakunnan musiikin tekijöiden kärkikaarti on suuntautunut vanhan säilyttämiseen, mikä on varsin ymmärrettävää, kun kyseessä on oma toimeentulo. Junnataan paikoillaan ja tehdään sitä, mikä varmasti saadaan kaupaksi, vaikkapa vain pienempikin määrä.

Jean Sibelius täyttää halleja

Ei toki pysyvyyskään aina ole mikään huono meriitti. Jean Sibeliuksen Viulukonsertto on maailmalla eniten soitettua suomalaista musiikkia, ainakin mikäli teostokorvauksiin on uskomista. Toisaalta, aina välillä maastamme nousee rohkea kokeilija esiin ja saavuttaa hetkellistä mainetta, kunniaa ja menestystä. Tästä hyvänä esimerkkinä on Lordi-yhtyeen Euroviisuvoitto tai Saara Aallon menestys Iso-Britannian kykykilpailussa. Yllensä kuitenkin tämän kaltaiset erikoisuudet jäävät tavallisesti hetken ilmiöiksi. Musiikkimaailma on varmasti taiteenala, joka muuttuu nopeimmin ajassa eikä tämän päivän hittiä ei huomenna välttämättä enää edes muisteta.

Nuorempi sukupolvi on globalisaation ja internetin sekä sosiaalisen median myötä avoimempi kansainvälisille vaikutteille ja tämä alkaa pikkuhiljaa näkyä myös suomalaisessa musiikkimaailmassa. Se, että osataan tehdä musiikkia maailmalle, eikä vain suomalaiseen makuun, on perustavan laatuinen kriteeri menestykseen. Perinteinen suomalaisugrilaisuus kun on vain suomalaisugrilaisuutta, jolla ei maailmaa valloiteta.

Kotimaisen musiikin nousukulku kompastuu markkinointiin

Toinen, tai oikeastaan ensimmäinen, kompastuskivi on suomalaisen markkinoinnin taso. Tästä kertoo esimerkiksi se, että koko maailma tietää saunan olevan suomalainen keksintö. Ja vaikka se ei sitä olisikaan, sauna ja suomalaiset yhdistetään toisiinsa. Mutta, menepäs vaikka loistohotelliin Aasiassa, joissa totta kai on tarjolla sauna, eihän se muuten loistohotelli olisikaan. Mutta katsopas tarkemmin saunan kiuasta. Onko se perinteinen suomalainen laatukiuas? Mitä vielä, ruotsalainen on mennyt ja myynyt oman kiukaansa maailmalle, vaikka Ruotsissahan ei ole edes saunaa vaan bastu. Mutta kuka muu, kuin ruotsalainen tietää mikä on bastu? Aivan oikein, ei kukaan.

Niin riipivää kuin se onkin, naapuri hallitsee markkinoinnin jalon taidon meitä paremmin ja onnistuu näin tekemään tuottoa asialla, josta eivät sinänsä ymmärrä mitään. Sama koskee ruotsalaista musiikkia. Avoimuus maailmalle ja trendien seuraaminen ja siihen yhdistetty taitava markkinointi ovat tehneet naapurimaan musiikkiteollisuudesta hyvin kysyttyä koko maailmassa. Abban Waterloosta lähtien sieltä on noussut maailmanluokan artisteja vuosi vuoden perään. He ovat oivaltaneet, kuinka tehdä myyvää ja kysyttyä musiikkia ja kuinka saada sen myös kaupaksi maailmalla. Eli sen, että menestykseen tarvitaan muutakin kuin hyvä artisti, joka esittää hyvää musiikkia.

Jyrääkö hevi edelleen?

Sillä kyllähän meilläkin osataan soittaa! Vuosi vuodelta esimerkiksi suomalainen hevimusiikki on ollut suosittua maailmalla, sääli vain, että hevimusiikki on suhteellisen rajallinen genre. Kaikki kunnia hevimuusikoille, joiden soittotaito on maailman huipputasoa, mutta kuitenkin kyseessä on ainakin maallikon mielestä suhteellisen pysähtynyt musiikin laji. Toki kehitystä tapahtuu genren sisällä, mutta sen tunteakseen täytyy olla alan vannoutunut harrastaja. Ja totuuden nimissä, heitä ei kuitenkaan ole maailmalla valtavia määriä. Ja sitä paitsi niin hevissä kuin muussakin musiikissa, kilpailu on todella kovaa, uusia yrittäjiä tule koko aika lisää, eikä vain meiltä Suomesta.

Teosvienti

Uusi käsite musiikkialalla on niin sanottu teosvienti. Tällä tarkoitetaan, että esimerkiksi suomalaiset musiikintekijät kirjoittavat musiikkikappaleita ulkomaisille artisteille. Tämä on avannut uusia mahdollisuuksia suomalaisen musiikin tekemisestä tunnetuksi maailmalla. Hyvin kirjoitettu musiikki tunnetun artistin laulamana on hyvä tapa saada nimeä maailmalla.

Toisaalta musiikkia sävelletään muihinkin tarkoituksiin, kuin nimenomaisille artisteille. Erilaiset tietokonepelit, tv-mainokset ja vaikkapa elokuvat ovat myös hyviä areenoita suomalaisen musiikin tekemiseen tunnetuksi kansainvälisesti. Eikä sosiaalista mediakaan kannata unohtaa, sillä sen kautta on mahdollista saada hyvinkin nopeasti näkyvyyttä ja kuulijoita mitä erilaisemmille musiikkimuodoille.

Hyvä esimerkki tästä on Stevens Seagulls-yhtye, joka on noussut kulttibändiksi esittämällä hill-billy tyylisiä sovituksia tunnetuista rock-kappaleista perinteisillä musiikki-instrumenteilla Red Neck otteella. Metallicaa banjolla ja haitarilla, esimerkiksi.

Suuntana maailma

Ulkomailla tehtävät kiertueet ovat myös olleet hyvä tapa lisätä suomimusiikin tuntemusta maamme rajojen ulkopuolella. Maailmalla suuriakin yleisömääriä vetäneet yhtyeet kuten Nightwish ja HIM ovat toimineet musiikin lähettiläinä tehden suomalaista musiikkia tunnetuksi. Yksi paljon ulkomailla keikkaileva yhtye on myös Turisas, joka kenties ei ole kovin tunnettu meillä kotona. Yhtyeen keikat ovat riehakkaita ja yleisö elää musiikin mukana voimakkaasti.

Naisartistien on jostain syystä ollut vaikeampi tehdä uraa maailmalla. Hyväkään menestys Suomessa ei takaa kysyntää ulkomailla. Ja ehkä siihen on osasyynä se, että maailmalle ei osata tarjota valmista pakettia. Ei riitä, että artisti osaa laulaa, kaikki muu täytyy myös olla kohdallaan. Plingplingiä sinne missä plingplingiä odotetaan.